torstai 1. lokakuuta 2015

The number of the beast


Kokeilin mun pikkuruisiin huuliin violettia huulipunaa. Pidin siitä paljon. Huulipunaa uskallan käyttää vain salaa kotona. Julkisilla paikoilla näyttäisin pian Jokerilta.
Aina välillä tahtoisin oikein ihanat pulleat pusuhuulet ja kadehdin ihmisiä joille semmoiset on siunaantuneet ihan syntymälahjana. Mä olin vähän epäonnekkaampi geenilotossa niiden suhteen.

Aloitin taas jostain helvetin syystä salitreenit ja kotijumpan. Nyt mä olen osannut vältellä niitä kiitettävän arvoisesti jo kohta kaksi viikkoa. Maanantaina mun piti mennä salille mutta ostinkin Pätkisjäätelöä ja söin kerralla kaiken. Enhän mä mikään ammattilainen näissä jutuissa ole ja sen voin sanoa, että penkistä nousee ihan naurettavan vähän. Mutta elämää ei saa ottaa liian vakavasti. Se jäätelö oli muuten hyvää.

Syksyahdistus alkaa helpottamaan, vaikka ajatus talvesta pelottaa vähän ja mua palelee koko ajan. Mä olen nähnyt ihmisten ripustaneen jo jouluvaloja pihoilleen. Ihan hullua.
Syksyisin tulee outo halu lähteä metsään. En mä sinne oikeasti varmaan koskaan lähde. Kaikki tämä melankolisuus on jotenkin kaunista. Pitää luopua ennen kuin voi ottaa vastaan jotain uutta. Niinhän se menee ihan oikeassa elämässäkin. Ei pidä vaipua synkkyyteen. Onneksi NHL alkaa taas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti