perjantai 4. syyskuuta 2015

Perjantai


Mulla olis kamalasti tekemistä. Sen sijaan, että tekisin oikeita juttuja, istun lattialla ja kuuntelen vuoroin Hans Zimmerin merirosvomusiikkia ja Iron Maidenin uutta levyä. Tällä hetkellä se tuntuu tärkeimmältä. On perjantai ja silloin pitää olla huoleton. Päätin myös yrittää kirjoittaa teille jotain luettavaa tänne blogin puolelle, mikä varmaan joidenkin silmissä tekee hitaasti kuolemaa. Mutta täällä mä oon.




Olen kokenut taas monia upeita keikkahetkiä. Saanut paljon kokemuksia. Musiikki on parasta livenä. Sanoista ei aina saa selvää mutta voi silti laulaa hulluna mukana. Livenä musiikin voi tuntea.
Olin kovin onnekas ja voitin liput Kuopiorockiin. Hämmennyin kun viihdyin Bodomin keikalla loppuun asti. Tarkoitus oli viipyä vain hetki. Oli makeet ilotulitukset.
AC/DC oli maaginen. En nähnyt oikein helvettiäkään ja meinasin joutua pieneen kissatappeluun, kun poltin röökiä jonkun mielensäpahoittajien jengin edessä, jotka epäsuorasti uhkasi sytyttää mun hiukset tuleen. Hups.

Loma loppui noin neljä viikkoa sitten. On aina yhtä haikea huomata kesän olevan ohi. Tuntuu, että elämäkin on ohi ainakin hetken aikaa. Mut hei ei se ole! Vie vain hetken ennen kuin osaa taas nauttia kaikista jutuista. Kuten esimerkiksi siitä, että yllättäen muistaa jääkaapissa olevan skumppapullon. Huomenna voi olla vaikka juhlapäivä.


Voisin kertoa myös siitä mun satutukkakokeilusta. Tavoite oli sellainen kivan pastelli lila tukka. No ei oikein onnistunut. Tukasta löytyi vähän kaikenlaista. Harmaata, keltaista ja pikkuisen sitä lilaakin. Värjäys tapahtui helvetinmoisessa kiireessä, paskassa valossa shampoota ja väriä kouraan mielivaltaisesti nakellen ja värimössöä tukkaan kiihkeästi hieroen. Metodina ei ihan menestyksekkäin. Ei jatkoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti