keskiviikko 20. elokuuta 2014

Onko siellä ketään?


En ole kirjoittanut sataan vuoteen. Kirjoittamisen sijaan olen elänyt. Kesä on ollut lämmin. Ei ole edes tullut mieleen avata tietokonetta ja hukata kesäpäiviä koneen ääressä kun ulkona odottaa maailma täynnä seikkailuja.

Olen matkustanut liikaa kuumassa autossa, valvonut monia kesäöitä. Tukassa oli hetken aikaa pikkuisen hattaraväriä. Olen käynyt taikametsässä kävelemässä. Olen tuntenut paljon.
On ollut myös paljon huikeita keikkoja. Michael Monroe, Sabaton, Battle Beast, H.E.A.T, Santa Cruz, Stam1na ja oi niin nostalginen Scorpions, jonka puolentoista tunnin keikasta viimeinen vartti oli parasta. Mutta ei se haitannut, koska Still loving you sai mut melkein itkemään.



Kesä on jo ohi. Olo on vähän haikea mutta samalla kovin onnellinen. Illat ovat pimeitä ja salaperäisiä. Pidän salaperäisyydestä. Aurinko lämmittää vielä pikkuisen ja se hymyilyttää.
Mulla on tunne, että syksy on kohta täällä.  Kuvia katsomalla voin kuitenkin matkustaa takaisin kesään vaikka joka päivä.

Mä lähden lauantaina häihin. Rakastan häitä. Naisille tyypilliseen tapaan mulla on infernaalinen vaatekriisi. Helvetti. Tunnen vahvasti, että lauantaina voi kaikki mennä pieleen.