lauantai 22. maaliskuuta 2014

Lempparilakkani



Olen taas lumoutunut uusista ja upeista kynsilakoista. Pidän kovin lakoista, jotka kimaltelevat ja ovat värikkäitä. Värikkäillä kynsillä elämä on pikkuisen hauskempaa ja tyttönä oleminen tuntuu ihan ylivertaisen siistiltä. Ei pojat voi tehdä mitään näin kivaa.

Lakkasin mun lemppareilla kaikki kynnet eriväriseksi ihan kuin pikkuisena tyttönä tein. Pikkurillissä on OPI Jinx, nimettömässä Essie Hors d'oeuvres, keskarissa OPI Stay the night, etusormessa OPI Pussy Galore ja peukussa Isadora Love crush.
No eihän nää nyt mun kökkökuvissa kimaltele, mutta voi juku kun ne on oikeasti ihania.
Olen kovin kärsimätön ja liian tarkka lakkailija. Olenkin löytänyt hyvän ystävän hiekkalakoista. Ne on mahtavia ja antavat paljon anteeksi.


Loppuun vielä kovin surkea kuva musta, että ette unohda miltä mä näytän.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Hyvä tiistai


Tänään tunsin auringon lämmittävän ensimmäistä kertaa. Se oli ihana tunne. Silmiin meni katupölyä, koska ulkona oli saatanallinen tuuli. Tänään puin myös sukkikset ensimmäistä kertaa.
Tänään on ollut ihan hyvä tiistaipäivä. Eikä edes ärsytä paljoa, että viikonloppuun on vielä monta päivää.
Nyt mä voin mennä onnellisena nukkumaan.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Mun ilta


Arto karkasi keikalle ja mä oon koko illan yksin. Mut on tää aika kivaa, koska nyt mä voin tehdä Arton inhokkiruokaa kinkkukiusausta. Sit mä voin katsoa telkkarista ihan just sitä mitä mä haluan. Tai laittaa vaikka jonkun ihanan nyyhkyleffan pyörimään ja itkeä ilman, että tarvii hävetä. Mä ajattelin katsoa ehkä Moulin Rougen. Minä niin rakastan sitä leffaa. Se on kovin upea.

Huonoa tässä on se, että kukaan ei ole peittelemässä. Tai käskemässä ajoissa nukkumaan. Nukkuminen on kyllä kivaa mutta olen maailman surkein nukkumaan menijä.
Entä jos mä jään taas parvekkeelle jumiin. Kukaan ei ole silloin pelastamassa.
Mulla on myös hammas kipeä. Tai suu, en oikein tiedä. En kuitenkaan voi valittaa kenellekään kuinka paljon sattuu.


Voi helvetti. Kuulostaa siltä, että alakerran poika on vihdoin kotiutunut bilematkaltaan toiselta puolelta maapalloa. Elämä oli kovin ihanaa ilman häntä.
Mua ei ois haitannut yhtään, jos hän olisi tullut vaikka apinan raatelemaksi. Lähinnä olisin saattanut järjestää juhlat apinan kunniaksi.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Sunnuntain pieni postaus


Mä pikkuisen jumppasin eilen. Musta tuntui, että kuolen. Lintsasin venyttelystä ja nyt lihasparkani ovat aika kipeät. En koskaan ymmärtänyt koulussa liikuntatunneilla venyttelyn ideaa. Musta se oli vain tyhmää ja ajanhukkaa. Nyt mä tajuan enkä aio enää lintsata siitä.
Tänään mä kävin luistelemassa. Se oli tasan yhtä varmaa kuin pyöräily ensimmäistä kertaa ilman apurattaita. Ja ihan älytsin kivaa.

Luistelupäivät alkavat olla vähissä. Mä tunnen, että kevät on tulossa. On jo maaliskuu.
Ystäväni aurinko on ollut piilossa mutta silti on kovin valoisaa. Voi juku.
Lupaan aloittaa lenkkeilyn heti kun kaikki lumi on sulanut pois. Käyn ostamassa makeet lenkkitossut ja lähden kirmailemaan läheiselle pururadalle.


Voi että kuinka paljon mä odotan jo kesää. On niin paljon upeita suunnitelmia ja juttuja, joita tahdon toteuttaa. Hitosti festareita ja matkailua. Eikä tarvitse pukea viittä kerrosta vaatteita, että pysyy lämpimänä.
Elämä on kesällä sata kertaa kivempaa.


Uusia muumijuttuja.
Musta muumeissa on paljon aika hyviä ajatuksia, jotka on kovin yksinkertaisia mutta kun ne kuulee tai lukee toisen sanomana, niissä on yhtäkkiä ihan helvetisti järkeä.
Viidakkojaksot on ehkä mun lemppareita. Tai ehkä se missä ne lentää isoissa saippuakuplissa.

Kohta mun täytyy mennä opettamaan Artolle miten leivotaan maailman paras pannari. Meillä on pieni rakkaushetki keittiössä.