keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Pitkästä aikaa


Mä en ole kirjoittanut yli kolmeen viikkoon. Voisin sanoa, että oon ollu maailman kiireisin ihminen, mutta sit mä valehtelisin. Olen oikeasti ollut maailman tylsin koti-ihminen. Eikä ole tuntunut siltä, että olisi asiaa. Tai on mulla asiaa, mutta onko se sopivaa kirjoittaa tänne. "Moi, kävin tänään töissä ja vitutti yllättävän vähän." Tuntuu turhalta.

Tahtoisin ihan sairaan paljon kirjoittaa kivoja juttuja mutta mun inspiraatio on vähän hukassa.
Kai kaikilla kirjoittajilla on välillä vaikeaa. Tulee se writer's block. Mulla on nyt varmaan semmonen.
Onneksi en saa rahaa blogin kirjoittamisesta. Olisin silloin kovin köyhä.
Tai jos olisin tehnyt uudenvuodenlupauksen, jossa lupaan kirjoittaa blogia ahkerammin. Silloinkin mä olisin valehdellut.


Mulla on parvekkeella vieläkin kesän kukat. Ne näyttää kovin surkeilta. Ehkä ne kuvastaa mua näin talvella. Nuutuneita ja säälittäviä. Onneksi on aurinko, joka on paistanut kauniisti ja saanut mut hieman onnelliseksi.
Tahtoisin luistelemaan. Mutta kun on ollut niin saatanan kylmä.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Tervetuloa uusi vuosi


Mun vuosi vaihtui Iron Maidenin 2 minutes to midnightin tahtiin. Se oli mun salainen haaveeni, joka toteutui. Mä lauloin karaokea ihan oikeasti ja sain melkein pikkuiset raivarit. Alakerrassa ei pidetty meidän Singstarista, mikä huvitti mua. Musta se oli kovin onnistunut ilta.

Aloin miettimään viime vuotta. Viime vuosi oli aika upea. Surullisia ja huonojakin juttuja sattui mutta kuitenkin pidin viime vuodesta paljon. Varsinkin kesästä. Olen aina pitänyt eniten kesästä. Tuntuu, että silloin elää aivan eri tavalla. Nyt mä vaan hengailen pyjamassa vapaapäivinä ja nukun helvetti aivan liikaa, vaikka voisin olla tekemässä jotain maailman siisteintä.
Aion tehdä ensi vuodesta vielä paremman. Aion siitäkin huolimatta, että mun uudenvuoden tinat ennusti mulle paljon epäonnea ja muuta surkeaa. Mutta vähän rahaakin.


En virallisesti tehnyt mitään lupauksia. Olen edelleen maailman huonoin pitämään niitä.
Vähän kuitenkin mietin, että voisin itselleni salassa luvata muutamia juttuja. Siksi salassa, että kukaan ei voi mua syyllistää jos lipsun niistä. En lupaa laihtuvani 15 kiloa tai lopettavani tupakointia. Enkä myöskään aio olla itselleni liian ankara.

Lupaan olla tuhlaamatta rahaa ainakaan kovin paljoa.
Lupaan myös lähteä ulkomaille. En tiedä vielä, pääsenkö Espanjaan asti vai päädynkö Tallinnaan mutta se tässä jännittävintä on.
Sitten mä lupaan vielä nauttia elämästä ja olla stressaamatta. Paskapuhetta mutta yritän kovasti.

MAHTAVAA UUTTA VUOTTA PUPUSET!