keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Ja sellainen mä oon

Nämä andthatswhoiam-postaukset ovat olleet niin kovin suosittuja bloggaajien keskuudessa etten voinut enää olla tekemättä omaani. En vaikka jotku vihaavatkin näitä oikein sydämensä kyllyydestä. Sori.


Haaveilen kovin paljon ja kaikesta. Ihan pienistäkin asioista.


Jos voisin, ottaisin kaikki kodittomat kissat meille asumaan. Niin paljon minä kissoja rakastan.
Itkin Oliver ja kumppanit-leffan aikana monesti. Ensimmäisen kerran jo kun leffaa oli mennyt kolme minuuttia. Kissa parka.


Arto. ♥


Tästä asiasta on turha edes keskustella. Yleensä se ole minä, joka autossakin valitsee musiikin.
Onneksi Artolla ja mulla on hyvin samanlainen musiikkimaku. Vaikka mulla aina pikkuisen parempi.


Syytän rumasta kielenkäytöstäni edelleen niitä kahta poikaa, jotka opettivat mut kiroilemaan.
Olin silloin ehkä 10 tai 11.




Mulla ja mun ystävillä on varmaan maailman likaisimmat mielet ja ällöttävimmät jutut.


Ala-asteella mua kiusattiin milloin mistäkin syystä. En ole ikinä ollut se luokan suosituin tyttö.


Kysykää vaikka Artolta! Välillä hieman häpeän omaa laiskuuttani.
Perse on vaan joskus kovin vaikea saada ylös sieltä sohvalta.


Yksi paheistani.


Toinen paheistani. Olen kyllä saanut herkutteluani kuriin ja olen siitä ylpeä.


Olen välillä liian perfektionisti ja se vituttaa suuresti.


Olin kovin ujo nuorempana. Koulussa esitelmien pitäminen ja väärin vastaaminen saivat varmasti punan nousemaan poskille. Asiaa ei auttanut se, että moni huomautti asiasta.
"Hei Noora sä oot ihan punainen!" NO SHIT SHERLOCK? Pitäisikö tuosta hyvästä antaa mitali?
Vielä nykyisinkin punastelen silloin tällöin. Eikä se ole niin söpöä mitä kuvitellaan.


Myönnän.


Rakastan selailla nettikauppoja ja tuhlata rahaani johonkin ihanaan ja turhamaiseen. Kengät ovat heikkouteni. En pidä kaupoissa kiertelystä ja sovituskopeista, joten Luojalle kiitos verkkokaupoista.


Kaapo ja Konsta on äitin muruja!


En halua ikinä aikuistua oikeasti.


Meidän kissa parat saa välillä liiankin paljon rakkautta ja hellyyttä osakseen eikä ne näytä aina sitä arvostavan.


Olen turhamainen, enkä edes häpeä myöntää sitä.


Kylmä totuus mutta en usko, että voisin ikinä luopua lihasta kokonaan. Rakastan sitä liikaa.

Semmoinen minä olen. Ja paljon muutakin.
Huomasitteko muuten, että vaihdoin taas bannerin. Edellinen rupesi jo kyllästyttämään.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Höpöhöpöjuttuja


Voin kovin ylpeänä kertoa, että allekirjoitin kansalaisaloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Allekirjoitin sen samana yönä kun se julkistettiin. Ihana huomata, että nyt myös yli 132000 muuta on tehnyt sen.
Tasa-arvoisuuden perään jaksetaan aina huudella mutta silti tässä asiassa ollaan kovin takapajuisia.
Meillä kaikilla on samat velvollisuudetkin joten miksi ei samanlaista oikeutta naida kenet (ketä) haluaa.
En ikinä lakkaa ihmettelemästä, kenen persettä kyseinen asia oikeasti voi niin kovasti kutittaa? Ei minun.
Oi, ensimmäinen mielipidekirjoitukseni. Jännittävää!


Odotan aivan hullun lailla jo kesää! Tahdon paljon lisää aurinkoisia päiviä.
Olen valmistautunut shoppailemalla netissä ihania kesävaatteita ja haluaisin kovasti pukeutua mekkoihin. Vaikka tärkeämpää mun olisi saada uudet talvikengät. Minua niin hyvin palvelleet feikkiuggit ovat hajoamaisillaan käsiin. Tai no jalkoihin. Niillä on kovin hyvä ajaa autoa.
Muutenkin ne ovat aivan täydelliset jalassa, vaikka usein työpäivän päätteksi kaikki sukkani ovatkin märät.
Kaikki ne kolme paria sukkia.

Kadehdin hieman Kaisaa. Oikeastaan kadehdin häntä paljon. Kaisa on nimittäin Portugalissa.
Matkakuumeeni on pahempi kuin koskaan. Olen taas keksinyt monia uusia matkakohteita jonne haluan ja aion vielä matkustaa. Niin paljon suunnitelmia ja niin vähän rahaa.
Haluan Irlantiin ja Australiaan. Haluaisin oikeastaan olla irlantilainen. Se olisi kivaa. Haluan myös Dubaihin.
Olen vannonut, että viimeistään ensi vuonna kesällä lähdetään matkaan. Artokin lupasi.
Olen yhtä innoissani kuin lapsi jouluaattona.

Tein bannerin! Vihdoinkin. Ja tietenkin laitoin siihen vain omia naamoja, koska olen hieman itsekäs.



Viime sunnuntain revontulia. Tylsää, että näen aina vain vihreitä.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Onnea äiti! ♥

Olen aloittanut kuntoilun. Tarkemmin sanottuna kotikuntoilun. Ihan oikeasti.
Monen minut oikeasti tuntevan on varmasti kovin vaikea tätä uskoa. Päätin sen torstain ja perjantain välisenä yönä. Enkä voi sanoa edes olleeni enää kuumetokkurassa päätöstä tehdessäni.
Kirjoitin itselleni jopa pienen treeniohjelman muistilapulle. Haluaisin nimittäin ainakin sellaisen kivan pienen ja sievän hauiksen. Sellaisen, jota kehtaisi hieman pullistella.


Mulla on paska fiilis. Enemmän kuin viimeksi. On sattunut hieman ikäviä juttuja.
Haluaisin hautautua peiton alle ja nukkua pahan mielen pois. Tai vaihtoehtoisesti haistattaa pitkät kaikille ja näyttää keskaria maailmalle. Kai näistä yli päästään.
Tämä viikko ei todellakaan ole ollut minun viikkoni. Ei yhtään.


Äiti täyttää tänään 50 vuotta. Hurraa!
Kävin kovasti eilen leipomassa kotikotona äidin kanssa tämänpäiväisiä juhlia varten. Lupasin myös äidille lahjaksi tatuoinnin ja lupasin sen jo kovin kauan aikaa sitten.
Lupasin tai uhkasin viedä hänet väkisin. Siinä on niin hiuksenhieno ero.
Lahja on tällä hetkellä suunnittelua vaille valmis. Hupsis. Äiti on maailman paras ihminen. ♥

P.S. Ostin uuden Myy heijastimen! Elämä hymyilee sittenkin hieman.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Oi ja voi

Tiedättekö sellaisen päivän, jolloin mikään ei mene putkeen? Kaikki pienetkin asiat vituttavat ja vastustavat aivan suunnattomasti. Tänään minulla oli sellainen päivä. Epäilemättä paskin työpäivä, ikinä.
Minun teki kovasti mieli vain kesken päivän antaa periksi ja pillahtaa itkuun. Ja melkein teinkin niin.
Välillä on ihan okei luovuttaa.



Lisäksi olen ollut taas kipeänä. Viikonloppuna oksentelin kovin ja hieman kuumeilinkin.
En edes muistanut kuinka ällöttävä oksennustauti onkaan. Yäk.
Onneksi Arto piti minusta hyvää huolta ja jaksoi passata minua. Pus.
Nyt omistan enää vain ärsyttävimmän nuhan, joka saa minut pian hermoromahduksen partaalle.

Haluaisin hurjasti päästä jonnekin tajunnan räjäyttävälle rokkikeikalle. Saisi olla hieman hullu ja hurja.
Haluaisin myös paljon muutakin. Esimerkiksi talon. Ison omakotitalon. Kaksikerroksisen, jossa on puoliympyrän muotoinen parveke. Niin kuin Jasminella on Aladdinissa.
Päässäni on paljon ihania suunnitelmia tulevaisuutta varten.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Laiska vapaa päivä

Olen tuohtunut. Miksi aina silloin kun mulla olisi oikein hyvin ansaittu vapaa päivä, joku naapureistamme löytää sisäisen Remontti-Reiskansa ja alkaa porata ja paukuttaa niin helvetisti?
Ja vielä minun aikatauluni mukaan aivan liian aikaisin, että varmasti herään silmät sikkurallaan ja vittuuntuneena. Huoh. En oikein välillä pidä naapureistani.
Enkä varsinkaan siitä alakerran rumpalipojasta. Ikinä. Jos mahdollista, hänestä on tullut yhä vain ärsyttävämpi.

Päiväni taisi huonontua entisestään. Julkkis Big Brother alkaa syksyllä. Kaksi sanaa taas, ei vittu.
Harkitsen tällä hetkellä toden teolla myyväni meidän television pois. Oikeasti.


On minulle tapahtunut jotain kivaakin. Perjantaina vietettiin häitä. Pieniä ja yksinkertaisia vain.
Muuten olen ollut ihan supertylsä ihminen.
Jos päiväni koostuvat töistä, syömisestä ja nukkumisesta ja kohokohtana voi pitää Kauniita ja rohkeita (mikäli olen pysynyt hereillä siihen asti), ei elämäni ole ollut mitenkään kovin järisyttävää.
Olenkin kovasti haaveillut ihanasta matkasta jonnekin lämpimään. Haluan paljon rahaa ja lomaa äkkiä nyt.

Kuvat täältä

Olen myös kovasti haaveillut uudesta tatuoinnista. Olen tällä hetkellä kovin viehtynyt tekstitatuointeihin.