lauantai 29. joulukuuta 2012

Bohemian Rhapsody


Apua! Miksi nauroin tälle? Ainakin mielessäni. Haha.

Ai niin ja ihanaa viikonloppua! Minun viikonloppusuunnitelmat meni myttyyn. Joudun huomenna töihin.
Voi paska.

torstai 27. joulukuuta 2012

Paljon kuvia, vähän asiaa






Mun mielestä joulu on kovin ihanaa aikaa.
Kiisin aattona työpäivän jälkeen vauhdikkaasti kotikotiin äitin ja isin ruokapöydän ääreen jouluaterialle ja siitä joulusaunaan. Söin muuten aivan liikaa. Yh. 
Vietettiin kolmestaan iltaa, availtiin lahjoja ja oltiin vaan. Laatuaikaa perheen kesken. Oli kivaa.
Sain huippukivoja lahjoja. Muun muassa kauan himoitsemani Muumi Juhlahetki piirakkavuoan.
Jee! Kokoelmani kasvaa vain.
Vielä jäin kuitenkin sitä helvetin kameraa vaille uupumaan.


Vänkyränaamat Iisalmea valloittamassa.
Kaisa ja Silja on ihania! ♥ Puspus.



Eilen puolestaan löysin itseni Iisalmesta kera ihanien tyttöjen ja pitkätukkahippien.
Artolla oli keikka ja kerättiinkin suuri bändäriporukka kasaan ja lähdettiin aiheuttamaan pahennusta.
Eihän meitä kukaan kuitenkaan tuntenu.
Meidän parinkymmenen kajaanilaisen lisäksi siellä oli kourallinen iisalmelaisia.
Harmitti kovin poikien puolesta. Buu Iisalmi ja buu Stella. Mutta hirveen hauska ilta oli siitäkin huolimatta. Psst, Sanitarium Facebookissa. 

Viikonloppuna saattaisi kai olla paljon kivaa ja ihanaa tekemistä. Ja kolme vapaa päivää. Putkeen.
Olen iloinen.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Aatonaatto

Olen ollut ihan superkiltti. Olen nimittäin saanut monta etukäteisjoululahjaa. Hihii!
Olisin voinut kyllä säästää ne huomisellekin mutta en vaan millään malttanut odottaa. Olen kovin utelias. Varsinkin jos lahjat ovat aivan nenäni edessä ja melkein huutavat nimeäni. Haha.





Siljalta sain Pikku Myy tuikun. Kannu, koru ja kello on Artolta. ♥ 
Muumikokoelmani vain kasvaa kasvamistaan. Ihanaa! Tykkään kovasti.


Perjantaina vietettiin pariskuntailtaa meillä.
Tarkoitus oli myös ehkä vähän viettää myöhäisiä pikkujouluja. Siis todella myöhäisiä.
Syötiin hyvin ja paljon ja katseltiin leffaa. Vähän myös maisteltiin siideriä. Ikävä, että se loppui lyhyeen.
Mutta mulla oli hauskaa! Vaikka kovin väsynyt ja ehkä myös tylsääkin seuraa olin.



Huomenna on jo jouluaatto. Apua. Kovin nopeasti on aika mennyt.
Mulla on vähän joulutunnelma hukassa. Vaikka sain noin kivoja lahjojakin.
Luulen,että se johtuu siitä, että olen huomisen ja ylihuomisen töissä. Buu!
Enkä ole päässyt koristelemaan kuustakaan niin kuin meillä on ollut aina tapana. Surullista.

Aion huomenna syödä ja paljon!
Meillä on vieläpä ensimmäinen ihan oma joulukinkkukin. Ja iso kinkku onkin. Ilmaiseksi saatiin joten en voinut kieltäytyä. Eihän kukaan ilmaisesta ruuasta kieltäydy. Hullua.
Muistakaa tekin syödä ja olkaa kilttejä ja rakastakaa ja hellikää toisianne. 

Ihanaa joulua teille murut! Puspus ja halaukset kaikille.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Jouluiloa


Levitän jouluiloa kodittomille kissoille ja koirille. ♥
Tämä liikutti minua kovin. Musch lahjoittaa jokaisesta Facebook-ryhmänsä fanista, #muschjouluiloa-hashtagin sisältävästä tweetistä sekä kampanjaan linkittävästä blogipostauksesta ja -bannerista suomalaiselle hyväntekeväisyysjärjestölle 120 g luonnollista suomalaista kissan- tai koiranruokaa.
Kampanja on voimassa enää 19. päivään asti. Otetaanhan loppukiri jooko?
Tähän mennessä ruokaa on lahjoitettu jo yli 7800 kg. Se on kovin paljon.
Minä bloggasin, tykkäsin ja tweettasin. Haastankin teidät höpöt tekemään samoin.
TÄÄLTÄ voit lukea kampanjasta lisää.


Mennyt viikko on ollu täynnä töitä ja nukkumista. Ja koti-iltoja.
Ollaan oltu kovin tylsä pariskunta ja kiehnätty vaan kotona. Olen lähellä mökkihöperyyttä. Tunnen sen.


Ostin uudet housut. Voisin mennä Kainuun prikaatin ovenkahvaan roikkumaan ja pyytämään vaikka kenraalin töitä. Tai jonkun muun ison kihon.
Onhan mulla kuitenkin vaatetus jo asianmukainen. Ainakin puolet siitä.


Meillä on kotona taas hieman jouluisempaa. ♥ Halusin paljon joulupalloja. Ja myös sain.
Olen kirjoitellut joululahjatoiveita ylös paperille. Mulla kun on kovin huono muisti.
Yhtenä hetkenä muistan jotain mielestäni hyvinkin tärkeää ja seuraavana hetkenä olen jo unohtanut sen. Säikähdin jo, että olen unohtanut toivelistanikin johonkin hukkaan. Onneksi en. 
Ei se pitkä ole mutta minulle oikein tarpeeksi. Suurimman ja tärkeimmän joululahjan olen kuitenkin luvannut itse itselleni ostaa. Kameran nimittäin.
Olen säästänyt sitä varten viime kuukaudet. Ja vähän tulevaisuuttakin.
Hyvä olla jotain säästössä pahan päivän varalle, eikö? Kovin fiksua minulta.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Kahden päivän sairaslomalainen

Kaksi viikkoa jouluun. Laskin aivan itse!
Tällä viikolla on pakko käydä joululahjaostoksilla. Siis ihan pakko. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Siksipä suurin osa lahjoista onkin jo valmiiksi mietittynä pienessä päässäni.
Edellisvuosien mitä helvettiä ostan sille, tälle ja tuolle-stressaamisesta oppineena päätin tällä kertaa valmistautua paremmin. Kyllä kannatti. Tunnen itseni kovin viisaaksi.



Sain eilen viimeinkin ostettua uudet jouluvalot makuuhuoneeseen ja asensin ne. Ihan itse tein senkin.
 Myönnän ettei se kovin vaikeaa ollut. Mutta silti. Saako näitä pitää ympäri vuoden?
Nämä kun on niin kivan näköiset. Helmiä ja kaikkea. Voisin leikkiä, että meillä on aina joulu ja saisin joka päivä paljon lahjoja. Niin ja saisi syödä joka päivä paljon jouluruokia.
Joskus vaan tulee kovin kummallinen mieliteko saada joulukinkkua. Vaikka ei olisi edes joulu.
Aina saa haaveilla. Ja pitääkin. Muuten elämä olisi kovin ikävystyttävää.


Tämä aamu alkoi kovin ankeasti. Heräsin koviin vatsakipuihin. Siispä itkien lääkärille.
Välillä kivut oli niin sietämättömiä etten edes tiennyt miten päin olla.
Onneksi sain melko nopeasti antibiootit ja helpotuksen kovin tuskalliseen olotilaani. Vaikka sillä hetkellä sekuntikin tuntui ikuisuudelta. Saatoin myös oksentaa kotimatkalla. Hyi! Ei enää ikinä.
Nyt olenkin kissojen kanssa nukkunut ja köllötellyt peiton alla koko päivän. Ehkä ne ymmärtää, että olen kipeä ja hieman allapäin ja haluavat olla mun seurana.
Tälläkin hetkellä kirjoittelen tätä peiton alla Konsta sylissä.
 Ja oi Artokin tulee ihan kohta kotiin hoitamaan minua. Ihanaa. ♥ Paranen varmasti ennätysvauhtia.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Kuppi kuumaa

Hihii, olen iloinen ja kovin innoissani!
Iloisuuttani ei vähennä edes tieto siitä, että on pitkä työviikonloppu edessä. No ehkä vähän.
Ja myös se, että meidän Konsta on ollut vähän huonona tänään. Kiikutin Konstan lääkärille. Niin kuin kaikki ylihuolehtivat äidit tekevät, jos lapsi on kipeä. Meidän lapsi ei syönyt ja oksenteli.
Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että kyse ei todennäköisesti ole mistään vakavasta. Onneksi. Oksennuksen estolääkettä sekä toipumiseen tarkoitettua täysrehua ja potilas on valmis kotiutumaan.
Näillä näkymin kaikki hyvin. Ruokakin jo hieman maistui.


Reipas pikkunen!


 Tässä syy miksi olen innoissani. Bye bye Bosch, hello Dolce Gusto. Voi se on kovin söpö!
En ole vielä uskaltanut kokeilla sitä. Pelkään, että rikon sen. Vaikka olen lukenut, että yksinkertaisempaa laitetta saa etsiä. Silti. Pelaan varman päälle ja odotan miestä kotiin.
Äitikin vannotti, ettei saa mennä kokeilemaan ennen kuin on käyttöohjeet lukenu. Ja äitihän on aina oikeassa. Lukisin kyllä mutta en tiedä missä ne on. Tunnen itseni tyhmäksi.


Kävin maanantaina hakemassa kotikotoa punaiset jouluvalot. Ajattelin olla säästeliäs enkä ostaa uusia. Keskiviikkona yritettiinkin Arton kanssa asentaa niitä makuuhuoneeseen. Huonoin lopputuloksin.
Ne oli rumat ja liian pitkät. Ja yli puolet lampuista oli palanu. Mitä ihmettä? Maanantaina ne kyllä vielä paloi. Vein ne takaisin äidille ja päätin ostaa upouudet ja paljon hienommat. En vain vielä tiedä minkälaiset.
Se siitä säästeliäisyydestä.


Olen rakastunut. Montako kertaa tätä voi kuunnella kyllästymättä? Kovin monta! Ihana ihana ihana. ♥

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Rock like fuck!

Eilen oli kovin kiva päivä.
Käytiin Arton kanssa Oulussa Pikkujoulu piknikillä sekä pyörähtämässä Niinan ja Antin luona
 Menomatka oli kovin tuskaisa sään vuoksi. Näytti siltä kuin vuosisadan lumimyrsky olisi saapunut.
Toisinaan näkyvyys oli hirveen huono, aivan surkea suorastaan! Pahimmillaan ehkä vain metrin tai kaksi. Välillä vähän pelotti. Jopa Artoa. Päästiin kuitenkin ajoissa perille.




Suunnistettiin Club Teatrialle muutaman mutkan kautta tietenkin. Oulussa on vaan niin kovin vaikea löytää perille. Vaikka olisi navigaattori apuna. Neljä Ruusua oli jo lavalla.
Ja voi sitä ihmismassan määrää ja kuntoa. Pahimpia olivat ne vanhat akat, jotka jorasivat ihan kuin olisivat vielä nuoriakin. Kiitos mutta ei tarvitse kuitenkaan syliin asti tulla tanssimaan. :) Heh.
Olin jo kovin väsynyt Neljän Ruusun lopetettua. Meinasinkin nukahtaa seisaalleen ennen Michael Monroen keikkaa. Hups.



Keikan alettua väsymys hävisi kuin pieru Saharaan. Oli niin räjähtävä aloitus! Meno kesti loppuun asti.



Säälitti hieman Michaelin roudarit. Ne kun joutuivat juoksemaan lavalla ja selvittelemään mikin johtoa.
Michael aiheuttaa varmasti hurjan paljon harmaita hiuksia roudareilleen.
Siitäkin huolimatta esiintyminen oli aivan uskomatonta. Wau!




Ihana Dregen!



Oltiin Arton kanssa aivan eturivissä ja siitä oli kovin hyvät näkymät.
Michael kävi niin lähellä, että mun päälle tippui jopa hikipisara jos toinenkin.
Parhaimmillaan pääni oli ehkä puolen metrin päässä Michaelin haaroista kun hän päätti nousta turva-aidan päälle suoraan pääni yläpuolelle. En tiennyt minne katsoa.

Kesken keikan vierestäni eräs miespuolinen henkilö lähti kiipeämään turva-aidan yli hakeakseen rumpukapulaa aidan toiselta puolelta. Tunsin ettei tästä hyvä seuraa. Miten oikeassa olinkaan.
Hän löi silmäkulmansa kaiutinkaapin reunaan, joita aidan ja lavan välissä oli.
Ihan kuin hän olisi hyppyyn lähtiessään tähdännyt siihen. Hullua! Näytti melko hurjalta. Vertakin tuli.
Sai hän kuitenkin sen kapulan. Toivottavasti oli sen arvoista.






Kuinka moni 50-vuotias pystyy tähän? Ja vielä nahkahousuissa.
Keikka oli ihan superhyvä. Maailmanluokan meininki. Suosittelen lämpimästi. Sellaisillekin, jotka eivät ehkä tämän musiikkilajin kuuntelijoihin kuulukaan. Tämä nimittäin täytyy kokea itse.

P.S. Hui, on jo joulukuu! Täällä on paljon lunta. Ja lisää tulee koko ajan.